Endosymbioottisen

Endosymbioottinen eli endosymbioottinen suhde on symbioosimuoto, jossa toinen eliö elää toisen sisällä. Endosymbiontti sijaitsee isäntäsolujen sisällä tai isännän kudoksissa, ja suhde voi olla mutualistinen (molemmat hyötyvät), kommensaalinen (isäntä ei hyödy mutta ei vahingoitu) tai harvoin parasitaarinen. Endosymbioottiset suhteet ovat yleisiä sekä mikrobien että eukaryoottien maailmassa ja voivat olla obligaatiokohtaisia tai vapaaehtoisia.

Merkittävä rooli endosymbioosilla on solujen evoluutiossa. Teorian mukaan mitokondriot ja kloroplastit ovat alun perin vapaina bakteereina toimineita solunsisäisiä kumppaneita, jotka liittyivät varhaisiin isäntäsoluihin pitkän aikavälin kumppanuuteen. Tämä näkyy kalvorakenteissa, omissa perimässä (kromosomeissa), ribosomeissa ja kaksinkertaisessa kalvostossa, sekä geneettisessä riippuvuudessa isäntäorganismin kanssa.

Nykyisiä esimerkkejä endosymbioottisista suhteista ovat muun muassa bakteerit Buchnera aphidicola aphideissa, jotka tuottavat välttämättömiä aminohappoja; Wolbachia-bakteerit, jotka asuttavat lukuisia selkärangattomia; sekä korallit ja niiden algat (dinoflagellaatit), joissa fotosynteesi on isännän elintärkeää. Myös kasviin liittyvät nitrogenituotannon endosymbioosit, kuten rhizobium-bakteerit juurissa, ovat olennainen esimerkki endosymbioottisesta elinympäristöstä.

Tutkimus endosymbioottisista suhteista valaisee sekä evoluution mekanismeja että mahdollisia bioteknologisia sovelluksia esimerkiksi maataloudessa, bioideissä ja terveydenhoidossa.