Endosymbioottinen

Endosymbioottinen on adjektiivi, jolla kuvataan endosymbioosin luonnetta: endosymbiontti elää isäntäsolun sisällä tai solunsisäisissä tiloissa. Tällainen sisäinen kumppanuus voi olla hyödyllinen molemmille osapuolille ja olla elintärkeä isäntäyhteisön kehitykselle. Endosymbioottinen suhde eroaa ekto- tai episymbioosista, joissa kumppanit ovat isäntäsolun ulkopuolella.

Endosymbioosi on keskeinen käsite solujen evoluutiossa. Tutkimukset viittaavat siihen, että mitokondriot ja kloroplastit ovat alun perin bakteereita, jotka elivät isäntäsolujen sisällä ja kehittyivät lopulta omiksi organellisiksi yksiköikseen. Tämä integraatio johti geneettiseen ja metaboliseen riippuvuuteen isännän ja endosymbiontin välillä.

Endosymbioosin tyypit: primaarinen endosymbioosi, jossa isäntäsolu on ottanut vastaan bakteeriyksikön; sekä toissijainen (sekundaarinen) endosymbioosi, jossa eukaryootti on nieletty toisen eukaryootin, jolla on jo endosymbiontti. Modernit esimerkit sisältävät primaarisen endosymbioosin tuottamat organellit sekä sekundaariset/tertiaariset plastidit, joita on havaittu tietyissä protisteissä ja kasvi-ryhmissä.

Esimerkkejä: mitokondriot ja kloroplastit; Buchnera aphidicola -endosymbiontti aphideissa; Wolbachia-endosymbiontit hyönteisissä; Symbiodiniaceae-simbioottiset dinoflagellaatit koralleissa; termiittien ruuansulatusyhteisöissä elävät bakteerit.

Tutkimus ja merkitys: Endosymbioosin tutkimus valaisee elämän kehityksen perusteita, kuten geneettisen siirtymisen osuutta isäntä tumaan ja organellien kaventumista. Näiden ilmiöiden ymmärtäminen vaikuttaa bioteknologiaan, maatalouteen ja ekosysteemien toiminnan kokonaisvaltaiseen käsitteeseen.