Emigraatio

Emigraatio on väestön poismuuttoa kotimaastaan toiseen maahan asettumaan. Se on yksi muuttoliikkeen ulottuvuuksista, vastakohtana immigraatiolle, joka tarkoittaa maahanmuuttoa. Emigraatio voi olla tilapäistä tai pysyvää, ja se koskee sekä yksittäisiä ihmisiä että suurempia ryhmiä.

Syyt emigraatioon ovat sekä pakottavia että houkuttelevia. Push-tekijöitä voivat olla konflikti, vaino, köyhyys, poliittinen epävarmuus tai taloudellinen epätoivo, kun taas pull-tekijöinä nähdään paremmat työllisyys- ja koulutusmahdollisuudet, korkeampi elintaso sekä perheen yhdistäminen. Emigraatioon vaikuttaa usein ikä ja koulutustaso: nuoremmat ja koulutetummat ihmiset suuntautuvat usein ulkomaille.

Mittaaminen ja data perustuvat tilastoihin ulkomaille muuttaneista sekä maahanmuuttajista. Emigraatio kuvataan virroissa (flow) sekä varastossa (stock), ja nettoutunut vaihtelu lasketaan emigraation ja maahanmuuton erotuksena. Kansalliset tilastovirastot sekä kansainväliset järjestöt keräävät tietoja lähtömaasta ja kohdemaan muuttaneista.

Vaikutukset voivat kohdentua sekä lähtö- että vastaanottajamaihin. Lähtömaa voi menettää työvoimaa ja osaamista (aivovuoto) mutta saa usein rahalähetyksiä. Vastaanottajamaat voivat hyödyntää muuttajien työpanosta ja monipuolistaa demografiaansa. Hallinnot voivat vaikuttaa emigraatioon säädöksillä, viisumeilla sekä diaspora-kytköksillä ja kehitysyhteistyöllä.

Historian mittakaavassa emigraatio on ollut merkittävä ilmiö monissa maissa, ja 2000-luvulla maailmanlaajuinen muuttoliike on entistä monimuotoisempaa ja suunnattu useisiin kohdemaihin.