Elämänkiertotyyppejä

Elämänkiertotyypit viittaavat siihen, miten eliöiden elämänkaari ja geneettinen ploidisuus jakautuvat elämän eri vaiheisiin. Yleisimmät päätyypit ovat haplonttinen, diplonttinen ja haplodiplonttinen elämänkierto. Nämä kuvat yksilön, sukusolujen ja itiöiden muodostumisen sekä fertilisaation aikajärjestystä.

Haplonttinen elämänkierto tarkoittaa, että pääosa eliön elämästä on haploidista. Diploidinen vaihe (zigootti) seuraa fertilisaatiota, mutta se on lyhytkestoinen ja käy nopeasti meioosiin, jolloin syntyy haploideja soluja. Näin haploidinen fenotyyppi on hallitseva, ja itiöt tai sukusolut syntyvät haploideina. Haplonttinen kierto esiintyy erityisesti joidenkin sienten ja joidenkinlevien ryhmissä.

Diplonttinen elämänkierto tarkoittaa, että suurin osa kehityksestä on diploidia. Sukusolut syntyvät meiosin kautta ja ovat haploideja, mutta ne ovat yksittäisiä soluja tai pieniä rakenteita, kun taas suurin osa organismista on diploidi. Fertilisaation jälkeen syntynyt zygoot kehittyy takaisin diploidiseksi, ja koko elämänsä ajan organismi pysyy pääosin diploidisena. Tämä kierto on tyypillinen useimmille eläimille ja monille heteiskasveille sekä useille itiöitä muodostaville kasveille.

Haplodiplonttinen elämänkierto, eli vuorottelu haploidisen ja diploidisen sukupolven välillä, on yleinen kasveilla ja joillakin algapopulaatioilla. Sporofytti (diploidinen sukupolvi) tuottaa haploidisia itiöitä meioosin kautta, jotka kasvavat gametofyydiksi (haploidinen sukupolvi). Gametofytti tuottaa sukusoluja mitoosin kautta, ja fertilisaation seurauksena syntyy zygoot, joka goes back to sporophyte. Tämä kierto esiintyy runsaasti kasvimaailmassa, erityisesti sammalissa, sanikkaissa ja siemenkasveissa, joissa sukupolvet voivat olla sekä rakenteellisesti että elinympäristön suhteen merkittävästi erillisiä.