Eläkelainsäädännössä

Eläkelainsäädännössä viittaa lainsäädäntöön, joka koskee eläkkeitä. Tämäntyyppinen lainsäädäntö määrittelee eri eläkelajien, kuten vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeiden, ehdot ja määrät. Se kattaa myös eläkejärjestelmien rahoituksen, sijoitukset ja hallinnoinnin. Eläkelainsäädännössä pyrkii varmistamaan riittävän toimeentulon eläkkeelle siirtyville henkilöille ja turvaamaan eläkejärjestelmien kestävyyden pitkällä aikavälillä.

Kansallisella tasolla eläkelainsäädännössä vaihtelee maittain. Yleensä se sisältää säännöksiä koskien eläkeikää, karttumisen perusteita, eläkkeen suuruutta ja indeksikorjauksia. Eläkelainsäädännössä voi myös määritellä työnantajien ja työntekijöiden eläkevakuutusmaksujen suuruuden ja keräämisen. Lisäksi laki voi sisältää säännöksiä koskien valtion roolia eläkejärjestelmien valvonnassa ja tukemisessa. Kansainväliset sopimukset ja Euroopan unionin lainsäädäntö voivat myös vaikuttaa eläkelainsäädäntöön. Eläkelainsäädännössä on jatkuvassa muutoksessa väestörakenteen muutosten ja taloudellisten tekijöiden vuoksi.