Elinsiirroista

Elinsiirroista käytetty termi kuvaa toimenpiteitä, joissa sairas tai toimintahäiriöinen elin korvataan terveellä elimellä luovuttajalta. Yleisimpiä siirroja ovat munuaisen ja maksan siirrot, mutta siirrettäviä elimiä voivat olla myös sydän, keuhko, haima tai ohutsuoli. Elinsiirrot voidaan tehdä kuolleelta luovuttajalta saadulla elimellä tai elävällä luovuttajalla, esimerkiksi munuaisen siirrossa. Joissakin tapauksissa on mahdollista suorittaa osittaisia maksasiirtoja.

Lahjoittaminen ja vastaanotto edellyttävät kattavaa lääketieteellistä arviointia ja leviävät potilaan terveydentilan, elimen soveltuvuuden ja immuuniyhteensopivuuden tarkasteluun. Yhteensopivuus määritellään immuunijärjestelmän tunnisteiden perusteella, ja siirtoja koordinoivat erikoislääkärit sekä sairaalat, joiden järjestelmät varmistavat oikea-aikaisen ja turvallisen toimituksen. Ennen siirtoa potilas voi olla sijoitettuna jonoon, jossa odotusaika riippuu tarpeesta ja tarjolla olevasta elimestä.

Postoperatiivisesti vastaanottaja tarvitsee pitkäaikaista immunosuppressiivista hoitoa hylkimisriskin minimoimiseksi. Elinsiirto voi lisätä merkittävästi elämänlaatua ja elinikää suhteessa vajaatoimintaan, mutta siihen liittyy infektioiden ja muiden hoitoon liittyvien riskien mahdollisuus sekä elinjärjestelmäkysymyksiä.

Eettiset ja järjestelmätasoiset näkökulmat vaihtelevat maittain. Luovuttajarekisterit, suostumuksen käytännöt ja elinten kohdentaminen ovat jatkuvia keskustelunaiheita toimenpiteiden turvallisuuden sekä oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.