Elinkelpoisuutta
Elinkelpoisuus (eli elinkelpoisuus) on termi, joka kuvaa kykyä elää, selviytyä tai lisääntyä tietyissä olosuhteissa. Sitä käytetään sekä biologisissa että teknisissä yhteyksissä. Etymologisesti sana muodostuu elin- (elämä, elin) sekä -kelpoisuus (kyky, soveltuvuus).
Biologiassa elinkelpoisuus tarkoittaa solujen, kudosten tai koko organismin kykyä säilyä elossa, kasvaa ja mahdollisesti lisääntyä annetussa
Käyttökonteksteja ovat muun muassa:
- Solujen elinkelpoisuus laboratorio- ja kliinisissä tutkimuksissa, esimerkiksi solutyppien tai kudosten käsittelyn jälkeisen selviytymiskyvyn arvioinnissa.
- Siementen ja kasvuteknisten materiaalien elinkelpoisuus maataloudessa ja kasvintuotannossa.
- Mikrobiologiassa ja elintarvikealalla elinkelpoisuus kuvaa mikrobien selviytymistä ja toimintakykyä.
- Lääketieteessä elinkelpoisuus liittyy kudosten, solujen tai elinten kelpoisuuteen transplantaatiossa tai kudosteksteissä.
Mittaaminen vaihtelee kontekstin mukaan; solujen elinkelpoisuus voidaan arvioida esimerkiksi värjäystestien, metabolisen toiminnan mittaamisen tai solukuoleman merkkien
Tärkeää on, että elinkelpoisuus riippuu ympäristötekijöistä kuten lämpötilasta, kosteudesta, ravinteista sekä ajasta, ja siihen liittyvät standardit