Elektroniikkakorttien

Elektroniikkakortit ovat korttimuotoisia piirilevyjä, joiden tehtävänä on toteuttaa tai laajentaa elektronisia toimintoja laitteessa. Ne voivat olla kiinteästi asennettuja komponentteja tai vaihdettavia moduuleita, ja niiden kokoluokka sekä käyttötarkoitus vaihtelevat suuresti.

Rakenne ja komponentit: Elektroniikkakortti koostuu piirilevystä (yleensä FR-4), komponenttipankeista, mikropiireistä, vastuksista ja kondensaattoreista sekä liitäntäyhteyksistä. Yleisimmät muotoilut ovat kortin reunassa olevat kontaktit (card-edge) sekä erilliset liitin- ja väyläyhteydet. Koot voivat vaihdella pienistä muisteista suuriin laajennuskortteihin.

Käyttökohteet ja esimerkit: Tietokoneissa laajennuskortteja käytetään esimerkiksi näytönohjaimien, äänikorttien tai verkkokorttien toteuttamiseen. Muita yleisiä elektronikkortteja ovat muistikortit (SD-, microSD) sekä älykortit, joita käytetään tallennukseen, tunnistukseen tai turvallisuuteen.

Kehitys ja standardointi: Elektroniikkorttien liitäntöjä ja koon määrittelevät standardit ovat kehittyneet vuosikymmenien aikana. Esimerkkejä ovat ISA, PCI ja PCIe -väylät. Äly- ja turvallisuuskorttien standardit sekä teolliset sovellukset määrittelevät yhteensopivuuden ja käyttötavat.

Elinkaari ja ympäristö: Valmistuksessa kiinnitetään huomiota luotettavuuteen, laatuun ja ympäristövaikutuksiin, muun muassa RoHS-direktiivin noudattamiseen. Vanhojen korttien kierrätys ja kierrätyksen yhteensopivat prosessit ovat tärkeitä jätteenkäsittelyn näkökulmasta.