Eitodennäköisyysnäytteistystä

Eitodennäköisyysnäytteistys on joukko näytteenottomenetelmiä, joissa jokaisella populaation jäsenellä ei ole ennalta tunnettua tai nollasta poikkeavaa todennäköisyyttä tulla valituksi otokseen. Tämä eroaa todennäköisyysnäytteistyksestä, jossa jokaisella jäsenellä on mitattavissa oleva mahdollisuus tulla valituksi. Eitodennäköisyysnäytteistysmenetelmiä käytetään usein silloin, kun täydellisen otoskehyksen luominen on mahdotonta tai epäkäytännöllistä, tai kun tutkimuksen tavoitteet eivät vaadi tilastollista yleistettävyyttä koko populaatioon.

Yleisimpiä eitodennäköisyysnäytteistysmenetelmiä ovat mukavuusnäytteistys, jossa tutkija valitsee helpoimmin saatavilla olevat osallistujat, ja harkinnanvarainen näytteistys, jossa tutkija käyttää omaa harkintaansa valitakseen edustaviksi katsomansa jäsenet. Lumihiutalemenetelmässä alkuperäiset osallistujat ohjaavat tutkijan uusien osallistujien luokse. Kiintiömäytteistys pyrkii jäljittelemään populaation tunnettuja jakaumia valitsemalla osallistujia tietyistä alaryhmistä, mutta valinta näiden alaryhmien sisällä on ei-satunnainen.

Vaikka eitodennäköisyysnäytteistys on usein nopeampaa ja edullisempaa, sen keskeinen rajoitus on yleistettävyyden puute. Koska otokseen valinnan mekanismi ei ole satunnainen, otoksesta saadut tulokset eivät välttämättä edusta koko populaatiota, ja niihin voi liittyä valintaharhaa. Näitä menetelmiä käytetään tyypillisesti eksploratiivisessa tutkimuksessa, laadullisissa tutkimuksissa tai kun tarkoituksena on tuottaa hypoteeseja jatkotutkimuksia varten.