Eisijoitettavuuden

Eisijoitettavuuden käsite viittaa siihen, että jokin omaisuus, markkina tai projekti ei ole helposti sijoitettavissa tai säilytettävissä osana tyypillistä sijoitusuniversumia. Tämä ei tarkoita pelkästään taloudellista arvoa vaan myös mahdollisuutta hankkia, vaihtaa ja hallita sijoituksia suotuisin ehdoin. Eisijoitettavuus voi koskea sekä yksittäisiä instrumentteja että kokonaisia markkinoita.

Syitä eisijoitettavuuteen on useita. Sääntelyesteet, kuten rajoitukset ulkomaiselle omistukselle tai pääomaliikenteelle, voivat tehdä markkinasta käytännössä suljetun. Sanktiot ja poliittinen riski lisäävät epävarmuutta. Lisäksi korkea transaktiokustannus, huono likviditeetti, puutteellinen tiedon läpinäkyvyys sekä valuutta- tai oikeudelliset riskit voivat heikentää sijoittajien pääsyä markkinoille. Eisijoitettavuus voi olla tilapäistä tai vakaasti vakiintunutta, ja se vaihtelee sijoittajakohtaisesti sekä markkinakohtaisesti.

Mittaus ja arviointi eisijoitettavuudesta yhdistää laadulliset arviot ja määrälliset mittarit. Keskeisiä indikaattoreita ovat likviditeetti (kaupankäyntivolyymi, hintakursseja koskeva hajonta), pääsyn esteet (välittäjä- ja säilytysmahdollisuudet), sekä sääntely- ja riskiprofiilit kuten omistusoikeudet ja valuuttariskit. Kansainväliset indeksipalvelut ja sijoituspublicit eroavat siitä, mitkä markkinat katsotaan investoitaviksi tai ei-investoitaviksi, mikä heijastuu esimerkiksi niiden koostumukseen ja uusien sijoitusten saatavuuteen.

Vaikutukset ovat merkittäviä: eisijoitettavuus kaventaa sijoitusmaailmaa, heikentää hajauttamista ja voi nostaa tuottovaatimuksia. Se voi johtaa markkinoiden eriytymiseen, eriarvoisuuteen ja vastustuskykyyn talouskasvun edetessä. Esimerkkejä ovat pakotteiden alaiset tai sääntelyllä eristetyt markkinat sekä tilanteet, joissa pääomansiirtoa rajoitetaan.

---