Eiperinnöllisyys

Eiperinnöllisyys on termi, jolla tarkoitetaan sellaisia ominaisuuksia tai informaatiota, jotka eivät siirry seuraaville sukupolville geneettisen perimän kautta. Tällainen periytyvyys kuvaa ei-geneettistä välittymistä, joka voi vaikuttaa fenotyyppiin mutta ei muunna DNA:n sekvenssiä.

Eiperinnöllisyys kattaa ympäristötekijät, kulttuurisen siirtymisen, oppimisen sekä muiden ei-geneettisten mekanismien välitteitä vaikutuksia. Esimerkkeinä ovat kulttuurinen ja kielellinen siirtyminen, opitut taidot sekä ympäristön ja mikrobiomin vaikutukset, jotka voivat muuttaa yksilön ominaisuuksia ilman DNA:n muutosta.

Historiallisesti eiperinnöllisyys liittyy keskusteluun siitä, siirtyvätkö ominaisuudet geenien ulkopuolella. Weismannin este on keskeinen käsite: perimän pysyminen erillään ympäristön vaikutuksista, ja se on argumentti sille, että acquired traits eivät yleensä periydy geneettisesti.

Nykyisin eiperinnöllisyys erotellaan geneettisestä periytymisestä sekä epigeneettisestä periytymisestä. Tutkimuksessa korostuvat sekä kulttuurinen periytyminen että ei-geneettinen siirtyminen; niillä voi olla merkitystä kehitykselle, evoluutiolle ja yhteiskunnalliselle muotoutumiselle.

Lisätietoja: perinnöllisyys, epigenetiikka, kulttuurinen periytyminen.