Eimembraaninen

Eimembraaninen tarkoittaa soluelintä tai solun sisäistä rakennetta, joka ei ole lipidikalvon ympäröimä. Näitä rakenteita kutsutaan usein eimembraanisiksi organelleiksi tai kalvottomiksi soluelimiksi, ja ne sijaitsevat suoraan solun sisältöä ympäröivässä milieuissa ilman erillistä kalvoa.

Ominaisuudet ja toimintaperiaate valaisevat eroa membraanisiin rakenteisiin verrattuna. Eimembraaniset rakenteet syntyvät ja järjestäytyvät pääasiassa proteiinien ja RNA:n vuorovaikutusten kautta. Ne ovat yleensä dynaamisia, voivat vaihtaa muotoaan, liukua tai yhdistyä toisiinsa nopeasti vastauksena solun tilaan ja toimintaan. Niillä ei ole erillistä rajakalvoa, mikä mahdollistaa läheisen vuorovaikutuksen ympäristön kanssa sekä nopeat muutokset koostumuksissaan.

Esimerkkejä eimembraanisista rakenteista ovat ribosomit, nucleolus sekä sytoskeletonin verkostot kuten mikro- ja aktiinifilamentit sekä vähemmän tunnetuina rakenteina toimivat proteiinien ja RNA:n aggregaatit. Ribosomit toimivat proteiinisynteesin koneina; nucleolus on tumassa sijaitseva ei-membraaninen alue, jossa ribosomien osat koottuvat ja valmistellaan. Sytoskeletonin komponentit muodostavat solun muodon, liikkeen ja jakautumisen tukirangan.

Eimembraanisten rakenteiden tuntemus täydentää ymmärrystä solun organisoinnista ja reagoinnista ympäristöön. Niiden toiminta ja kohdistuvat vaihe-erottumat voivat vaikuttaa proteiinien kuljetukseen, RNA-prosessointiin sekä stressivasteisiin, ja niiden häiriöt voivat liittyä erilaisiin sairauksiin.