Eikieltäminen

Eikieltäminen on suomen kielen termi, jolla tarkoitetaan toimintaa, jossa henkilö tai taho kieltäytyy myöntämästä, hyväksymästä tai vastaamasta johonkin esitettyyn väitteeseen, pyyntöön tai velvoitteeseen. Sanaa käytetään sekä arkipäivän vuorovaikutuksessa että institutionaalisissa yhteyksissä. Etymologisesti se rakentuu ei- (negatiivinen) + kieltäminen -periaatteesta.

Eikieltäminen eroaa kiistämisestä siten, että kiistäminen liittyy väitteen totuuden tai oikeellisuuden kiistämiseen, kun taas eikieltäminen korostaa sen kohteen kieltäytymistä tunnustamasta tai sitoutumasta asiallisesti—ei välttämättä väitteen todellisuutta. Eikieltäminen voi ilmetä suoran vastauksen antamatta jättämisenä, tiedonvälttelynä tai sopimuksesta kieltäytymisenä.

Käytännön konteksteja ovat esimerkiksi työelämä, hallinto ja oikeudelliset prosessit. Esimerkkejä: henkilö eikieltäytyy osallistumasta kokoukseen, organisaatio eikieltäydyy vahvistamasta sopimusta määräaikaan mennessä, tai viranomainen ei vastaa tiedusteluun. Eikieltäminen voi vaikuttaa vuorovaikutukseen luottamuksen heikkenemisenä, päätöksenteon hidastumisena sekä mahdollisesti oikeudellisiin tai sopimuksellisiin seuraamuksiin.

Liittyviä termejä ovat kieltäytyminen (aktiivinen suostumuksen puuttuminen) sekä kiistäminen (väitteen hyväksyminen tai kiistäminen). Eikieltäminen on osa laajempia käsitteitä vuorovaikutuksen kieltäytymisestä ja viestinnän vastustamisesta.