Ehtolauseessa

Ehtolauseessa tarkoitetaan suomen kielessä ala-lausetta, joka ilmaisee ehtoa sille, mitä päälausessa sanotaan tai tapahtuu. Ehdollinen lause vastaa sitä, milloin päälausteen tapahtuma on mahdollinen, todennäköinen tai epävarma. Ehtolause toimii lainkaan kuin itsenäinen lause, mutta se ei vaikuta päälauseen syntaksiin; se liittyy siihen alisteisella konjunktiolla.

Yleisimpiin ehtolauseen aloittajiin kuuluvat konjunktiot jos, mikäli sekä ellei. Negatiivinen ehto voi alkaa myös ellei-konjunktiolla tai yleisemmin sille tarkoitetuilla rakenteilla. Ehtolause voidaan sijoittaa sekä lauseen alkuun että loppuun, ja väliin sijoitettu pää- ja alisteinen lause erotetaan yleensä pilkulla.

Tenkieliset muodot: realisissa ehdoissa käytetään usein nykyistä tai tulevaa aikamuotoa sekä pää- että alisteisessa lauseessa, esimerkiksi: Jos sataa, otan sateenvarjon. Mikäli voi tapahtua, niin todennäköisesti näin tapahtuu. Hypoteettisissa tai epävarmoissa ehdoissa käytetään usein menneitä ja konditionaaleja, esimerkiksi: Jos minulla olisi enemmän aikaa, tekisin sen. Menneen aikatapauksen ehtolauseissa voidaan myös käyttää konditionaalimuotoa: Jos olisin tiennyt, en olisi mennyt.

Ehtolauseiden merkitys korostuu sekä arkisessa puheessa että kirjoitetussa kielessä, sillä ne määrittelevät, milloin päälausun tapahtuma toteutuisi. Pääasiassa ehtolauseessa verbit taipuvat sen mukaan, millainen ehtotyyppi on kyseessä, ja konjunktioiden valinta osoittaa, millainen side pää- ja alalauseella on.