Dvitamiinitaso

Dvitamiinitaso (D-vitamiinitaso) viittaa veren D-vitamiinin pitoisuuteen. Tavallisesti se mitataan muodossa 25-hydroksivitaamiini D, 25(OH)D, joka heijastaa sekä D-vitamiinin saantia ravinnosta että kehon kykyä tuottaa sitä auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta. Pitoisuus ilmoitetaan yleensä nanomoolina litrassa (nmol/L) tai nanogrammeina millilitrassa (ng/mL); 1 ng/mL vastaa noin 2,5 nmol/L.

Viitearvot D-vitamiinitasolle vaihtelevat ohjeistuksen mukaan. Yleisesti katsotaan, että riittävä taso on noin 50–125 nmol/L (noin 20–50 ng/mL). Alle 30 nmol/L (alle noin 12 ng/mL) katsotaan usein puutteeksi, ja saattavat vaikuttaa luuston terveyteen. Joissakin ohjeissa 30–50 nmol/L määrää riittämättömäksi. Tason määrittämiseen vaikuttavat muun muassa ikä, talvikuu väestö, ihonväri sekä terveydelliset tekijät.

D-vitamiinitasoon vaikuttavat sekä ulkoiset että sisäiset tekijät. Puutosta voivat aiheuttaa vähäinen auringonvalo, harvaan ruoka, tumma ihonväri, vanheneminen, sekä joillakin sairauksilla tai suolistosairauksilla, jotka heikentävät rasvaliukoisen vitamiinin imeytymistä. Riippuen alueesta, kohonneen riskin tekijöitä voivat olla myös talvilämpötilat ja elämäntavat, joissa ulkoilua on vähän.

Tärkeä osa D-vitamiinin roolia on kalsium- ja fosforaineenvaihdunta sekä luuston terveys. Vakaa D-vitamiinitaso liittyy luiden mineralisaatioon ja murtumisherkkyyden vähenemiseen. Joillakin tutkimuksilla on viitteitä yhteyksistä immuuniprosesseihin ja sisäelinten terveyteen, mutta näitä yhteyksiä ei pidetä määräävinä kaikissa tapauksissa.

Hoito ja seuranta perustuvat yksilöllisiin tarpeisiin. Puutos tai pieni taso voidaan korjata ruokavaliolla, D-vitamiinilisällä ja turvallisella auringonvalolla, mutta pitkäaikainen liiallinen D-vitamiinin saanti voi johtaa hyperkalsemiaan. Lääkärin ohjaama seuranta on suositeltavaa. Pitkän aikavälin suositukset vaihtelevat terveydenhuollon suuntien mukaan.

---