Domestikointi

Domestikointi, suomeksi myös kesyttäminen, viittaa prosessiin, jossa villieläimet tai villikasvit muuttuvat ihmisen vaikutuksesta ja hallinnasta perinnöllisesti tai käyttäytymiseltään erilaisiksi kuin kantamuotonsa. Tämä prosessi on keskeinen ihmisen historian ja kulttuurin kehityksessä, mahdollistaen maanviljelyn, karjanhoidon ja pysyvien asutuskeskusten syntymisen. Domestikointi ei ole sama asia kuin kesyttäminen, joka voi olla yksittäisen eläimen kouluttamista. Domestikointi on koko lajin tai populaation muuttumista sukupolvien aikana.

Prosessi alkaa yleensä valikoivalla jalostuksella, jossa ihmiset suosivat ja lisääntyvät yksilöitä, joilla on haluttuja ominaisuuksia, kuten rauhallisempi luonne, suurempi tuotanto (maito, liha, villa) tai helpompi käsiteltävyys. Vähitellen nämä ominaisuudet yleistyvät populaatiossa, ja ajan myötä domestikoitu laji voi erota merkittävästi villistä kantamuodostaan. Esimerkkejä domestikoiduista eläimistä ovat koira, kissa, nauta, lammas ja sika. Kasvikunnan puolella esimerkkejä ovat vehnä, riisi, maissi ja peruna.

Domestikointi on vaikuttanut syvästi sekä ihmisiin että domestikoituihin lajeihin. Ihmisille se on tarjonnut ravintoa, materiaaleja ja työvoimaa, mutta samalla se on muuttanut elämäntapaa ja johtanut uusien yhteiskunnallisten rakenteiden syntyyn. Domestikoidut lajit puolestaan ovat sopeutuneet elämään ihmisten kanssa ja ovat usein riippuvaisia ihmisestä selviytymisensä kannalta. Jotkut tutkijat katsovat, että domestikointi on ollut eräänlainen evoluution muoto, jossa lajit ovat kehittyneet ihmisen tarpeisiin.