Dislokaatiot

Dislokaatiot ovat kielitieteen termi lauserakenteista, joissa jokin konstituentti siirretään lauseen reunan ulkopuolelle. Tällainen siirto voi korostaa ilmaisua, asettaa aiheen tai osoittaa kontrastia. Siirron kohde voi olla esimerkiksi NP tai koko lauseen osa, ja lopullinen merkitys muodostuu siirrettävästä ilmauksesta sekä sen jälkeisestä peruslauseesta. Dislokaatiot voidaan havaita sekä puheessa että kirjoitetussa kielessä muun muassa intonaation ja välimerkkien kautta.

Yleisimmät muodot ovat vasemman reunan dislokaatio (left dislocation, LD) ja oikean reunan dislokaatio (right dislocation, RD). Vasemman reunan dislokaatiossa siirrettävä ilmaus sijoitetaan lauseen alkuun, ja peruslause viittaa siihen yleensä pronominilla tai demonstratiivilla. Esimerkki: “That book, I really like it.” Oikean reunan dislokaatiossa vastaava ilmaus sijoitetaan lauseen loppuun, ja alkuosa viittaa siihen takaisin. Esimerkki: “I really like it, that book.” RD on englannin kielessä vähemmän yleinen kuin LD, mutta sitä esiintyy joissakin kielissä ja tyylilajeissa.

Käyttö ja funktiot: dislokaatiot voivat ilmaista aiheen asettamista, fokuksen siirtämistä tai kontrastia sekä helpottaa viittausten hallintaa tekstissä ja puheessa. Kielikohtaiset säännöt, prosodia ja välimerkit vaikuttavat siihen, milloin dislokaatio on sallittu tai luonteva. See also: topicalization, fokusointi, resumptiiviset pronominit.