Diskurssipartikkelien

Diskurssipartikkelien käsite viittaa tieteellisiin julkaisuartikkeleihin, joissa analysoidaan diskursseja sekä niiden sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia. Näissä artikkeleissa tarkastellaan, miten kieli rakentaa todellisuuksia, identiteettejä ja valtasuhteita sekä miten diskurssit muokkaavat toimintaa julkisessa ja yksityisessä elämässä.

Käyttökontekstit ja aineistot voivat sijoittua kielitieteen, viestintätutkimuksen, mediatutkimuksen sekä poliittisen kommunikaation alueille. Aineistoina käytetään usein uutisartikkeleita, puheita, mainoksia sekä sosiaalisen median ja verkkokeskustelujen tekstejä. Tutkimus voi tarkastella sekä valtavirtadiskursseja että marginalisoitujen ryhmien puheenvuoroja.

Menetelmällisesti diskurssipartikkelien keskeinen lähestymistapa on diskurssianalyysi, erityisesti kriittinen diskurssianalyysi (CDA). Muita käytettyjä lähestymistapoja ovat retorinen analyysi sekä yleisemmin kielitieteelliset ja kontekstuaaliset menetelmät. Tutkimusprosessi etenee aineiston valinnasta ja kontekstin määrittämisestä kielellisten valintojen sekä rakenteiden systemaattiseen tarkasteluun ja tulkintaan, jossa huomioidaan valta-, ideologia- ja identiteettikysymykset.

Haasteina ovat muun muassa subjektiivisuus ja aineiston valinnan vaikutus tuloksiin. Hyväksyttävää on läpinäkyvä metodologia ja triangulaatio. Diskurssipartikkelien ala-alueisiin kuuluvat muun muassa politiikan diskurssit, median diskurssit sekä koulutukseen, terveyteen ja monikulttuurisuuteen liittyvät diskurssianalyysit.