Dimerimuodosta

Dimerimuodosta (dimerisaatio) on ilmiö, jossa kaksi molekyyliä tai molekyylin osaa liittyy muodostaen dimerin. Dimerisaatio voi olla kovalenttista, esimerkiksi disulfidisidosten synty proteiinissa kahden cysteiinin välillä, tai ei-kovalenttista, jolloin dimeri muodostuu vetysidosten, van der Waals -voimien tai π-π- vuorovaikutusten kautta.

Käytännössä dimerisaatio on tärkeä signaalinvaihdossa ja proteiinien toiminnan säätelyssä biologiassa. Esimerkkejä ovat reseptorien tyrosiinikinaasien dimerisaatio ja useiden entsyymien aktiivisuuden rekrytointiprosessit. Materiaalitieteessä dimerit voivat vaikuttaa sähköisiin tai optisiin ominaisuuksiin.

Tutkimuksessa dimerimuodostusta selvitetään mm. spektroskopian (UV-Vis, NMR) avulla, massaspektrometrialla sekä rakenteellisten menetelmien kuten röntgenkristallografian tai kryo-elektronimikroskopian avulla. Olennainen on olosuhteiden vaikutus: konsentraatio, lämpötila, pH ja liuotin voivat muokata dimerien stabiilisuutta ja dynamiikkaa.

Termistö vaihtelee: suomen kielessä käytetään sanaa dimerisaatio. Käytännössä se kattaa sekä kovalenttisen että ei-kovalenttisen dimerimuodostuksen, ja termin merkitys riippuu kontekstista: biokemia, kemia sekä materiaalitutkimus.