Diffraktiokuviolla

Diffraktiokuviolla tarkoitetaan diffraktion tuloksena syntyvää kuviota, joka tallennetaan detektorille tai kameralla. Diffraktiokuviot syntyvät, kun aallot—valon, elektronien tai röntgensäteiden—kohdistuvat kohteeseen ja hajaantuvat, muodostaen kirkkaiden pisteiden, renkaiden tai monimutkaisten kuvioiden sarjan. Kuvioiden ominaisuudet heijastelevat kohteen rakenteellisia piirteitä, kuten etäisyyksiä ja symmetriaa.

Termi muodostuu sanoista diffraktio ja kuvio. Sitä käytetään kuvaamaan diffraktiokuvion rakennetta ja sen tulkintaa.

Periaate: Diffraktio tapahtuu, kun aaltoliike kohtaa rakenteen, jonka mittasuhteet ovat soveliaita. Kuvioita tulkitaan usein Braggin lain kautta sekä rekiproksisessa tilassa. Monimutkaisissa tapauksissa käytetään Fourier-analyyseja ja laskennallisia malleja rakenteen erottamiseksi.

Sovellukset: Diffraktiokuviot ovat keskeisiä rakenteen määrittämisessä materiaalitieteessä ja fysiikassa. Yleisimmät menetelmät ovat röntgensäteiden diffraktio (XRD) ja elektronidiffraktio. Yleensä näytteet voivat olla jauhemaisia, jolloin diffraktio tuottaa renkaiden kaltaisen kuvion, tai yksittäisen kiteen diffraktio, joka antaa pistekuvion. Näiden kuvioiden analysoinnin avulla voidaan päätellä hilaetäisyydet, rakenteen symmetria sekä faasi- ja koostumustiedot.