Diagnostiivinen

Diagnostiivinen on suomenkielinen adjektiivi, joka tarkoittaa diagnoosia varten tarkoitettua tai diagnoosiin liittyvää. Sillä kuvataan menetelmiä, välineitä tai arviointeja, joiden päätehtävä on tunnistaa, luonnehtia tai määrittää sairauden, tilan tai ongelman olemassaoloa tai rakennetta. Diagnostiivinen lähestymistapa painottaa ongelman erittelyä ja ymmärtämistä enemmän kuin hoitoa tai ennustamista.

Etymologisesti sana muodostuu juuresta diagnos- yhdistettynä suomalaisen adjektiivin päätteeseen -iivinen. Juuri johtuu kreikkalaisesta sanasta diagnostikos, joka tarkoittaa tunnistavaa tai erottavaa. Suomen kielen yleiset diagonaatio- ja diagnostiiviset termit ovat kehittyneet saman juuriston varaan ja niitä käytetään erityisesti teknisissä ja ammatillisissa yhteyksissä.

Käyttöalueet ja esimerkit: Diagnostiivista kieltä esiintyy lääketieteessä, psykologiassa, koulutuksessa ja teknisessä diagnostiikassa. Esimerkiksi diagnostinen arviointi pyrkii määrittämään yksilön vahvuudet ja puutteet sekä erottamaan erilaiset tilat toisistaan. Diagnostiset testit, työvälineet ja protokollat ohjaavat päätöksentekoa ja hoitosuunnittelua, kun taas diagnostinen palaute antaa konkreettisia johtopäätöksiä.

Rajoitteet ja huomioon otettavat näkökohdat: Diagnostiivisen lähestymistavan luotettavuus riippuu mittausten validiteetista ja reliabiliteetista, sekä eettisten periaatteiden noudattamisesta. Kielessä termiä kannattaa käyttää tarkasti sen mukaan, kuvaako se diagnoosin tekemiseen liittyvää toimintaa vai muuta, kuten kuvausta tai luokittelua.