Diagenesiin

Diagenesi on sedimentaaristen aineksien kemiallisten, fysikaalisten ja biologisten muutosten kokonaisuus, joka tapahtuu sedimentin laskeutumisen jälkeen ja ennen metamorfista käsittelyä. Se johtaa lithifikaatioon, prosessiin, jossa irtoaines muuttuu kiveksi ja sedimentin rakennetta sekä ominaisuuksia, kuten huokoisuutta ja vedenläpäisevyyttä, muokataan.

Diagenesi esiintyy pääasiassa matalissa lämpötiloissa ja paineissa, yleensä vain muutamien kilometrien syvyyksissä. Sillä voidaan katsoa olevan useita vaiheita: varhaisen diagenesin sekä hautautumisen liittyvän diagenesin. Näillä vaiheilla on keskeinen vaikutus sedimentin mineralogiaan ja rakenteeseen ennen metamorfismia.

Keskeisiä diagenesin prosesseja ovat tiivistyminen (kompaktio), sementoituminen (mineraaliset sementit kuten kalsiitti, kvarts ja raudan oksidit saostuvat hiukkasten väliin), authigenesi (uusia mineraaleja sedimenttiin) sekä liukeneminen ja uudelleen saostuminen. Näiden tuloksena huokoisuus ja vedenläpäisevyys voivat pienentyä tai muuttua sekundaaristen rakenteiden vuoksi; koncretionit ja styloliitit ovat yleisiä diagenesiin liittyviä rakenteita.

Karbonaatteissa diagenesi voi johtaa dolomitisaatioon sekä kalkkikivien uudelleenkiteytymiseen; kvartsihiekkakivissä sementaatio tiivistää kiven ja muokkaa veden kulkua. Clay-mineraaleissa illitisaatio tai kaolinitisaatio vaikuttavat huokoisuuteen.

Diagenesi on keskeinen tekijä sedimentaaristen kivien historiassa ja taloudellisesti merkittävä, koska se säätelee huokoisuutta ja vedenläpäisevyyttä öljy- ja kaasukenttien sekä vesivarantojen kannalta.