Detritaaliset

Detritaaliset (detrital) sedimentaariset kivilajit ovat klastisia kivilajeja, jotka muodostuvat mekaanisen rapautumisen tuloksena syntyneistä kappaleista, eli detrituksesta. Näitä kappaleita kuljetetaan, laskeutuvat erilaisissa ympäristöissä ja lopulta lithifioituvat, jolloin muodostuu uusi kivilaji. Suurin osa detritaalisista kivistä koostuu kvartsista ja felsparista sekä erilaisista kivifragmenteista; koostumus ja raekoko vaihtelevat, mikä heijastaa alkuperäistä kivilajia sekä kuljetus- ja laskeutumisolosuhteita.

Detritaaliset kivilajit luokitellaan suurelta osin raekoon ja kuljetushistorian perusteella. Yleisimmät ryhmät ovat hiekkakivet (esimerkiksi kvartsihiekkakivet ja arkose), siltti- ja savikivet sekä sora- ja suurikokoiset kivet kuten konglomeratit ja breksiat. Hiekkakivet ovat yleensä paremmin sortoittuja ja pyöristyneempiä kuin savi- ja silttikivet, kun taas konglomeraatit ja breksiat muodostuvat suuremmista kappaleista ja viittaavat usein lyhyempään kuljetusmatkaan tai nopeaan laskeutumiseen.

Ominaisuudet ja muodostumishistoria määrittävät detritaalisten kivien tektoniset ja ympäristöperäiset tulkinnat. Raekoko, pyöristyneisyys ja sideainemateriaali (esimerkiksi silikaatti, kalkki tai rautasidos) kertovat kuljetusenergian tasosta, matkan pituudesta ja diagenesistä. Detritaaliset kivilajit ovat keskeisiä ympäristön rekonstruoinnissa sekä geologisessa kartoituksessa niiden kertomien kertomusten perusteella.