Deterministisessa

Deterministinen, tai deterministinen näkemys, katsoo että tapahtumien kulku on syy-seuraussuhteiden ja luonnonlakien kautta ennalta määrätty, eikä todellista vapaata tahtoa ole. Termi tulee latinankielisestä determinare- sanasta, ja sitä käytetään sekä filosofiassa että luonnontieteissä. Suomessa sanaa tavataan muodoissa determinismi, deterministinen ja deterministisesti.

Filosofisessa keskustelussa kohtaavat useat kanta‑näkemykset. Hard determinism (tiukka determinismi) pitää, että kaikkien tekojen taustalla on määräytynyt syy, eikä vapaata tahtoa ole. Compatibilismi eli yhteensopiva determinismi väittää, että determinismi voi silti sijaita vapauden käsitteellisessa merkityksessä siten, että toiminta on vapaa, kun se vastaa henkilön haluja ja tahtoa eikä ulkoista pakkoa. Indeterminismi puolestaan esittää, että osa tapahtumista ei ole täysin määräytyneitä ja toisinaan esiintyy satunnaisuutta.

Tieteellisessä kontekstissa determinismi tarkoittaa, että järjestelmän tilat voidaan kuvata lakien nojalla etukäteen, mikä mahdollisti ennustettavuuden käsitteellisesti. Klassinen mekaniikka nähdään usein deterministisena, mutta käytännön ennustettavuus voi heiketä chaoticon ja monimutkaisten järjestelmien vuoksi. Kvanttimekaniikka tuo lisäulottuvuuden; yksittäisiä tuloksia voidaan esittää todennäköisyyksinä, ei varmoina tulevaisuuksina.

Historiallisesti determinismi on ollut keskeinen osa filosofisia ja tieteellisiä keskusteluja. Laplacen demonin visio on criticized esimerkki siitä, miten täydellinen tietämys voisi mahdollistaa tulevaisuuden laskemisen. Nykyisin determinismi ymmärretään usein osana useita tasoja ja huomioon ottaen sekä määräävät että epävarmuustekijät.