Desibeliarvot

Desibeliarvot ovat logaritmisen mittausarvon ilmaisua, jolla kuvataan suhdetta referenssiin. Yksi desibeli (dB) vastaa kymmenenteen beliin viitattua logaritmista suhdetta, ja desibeli on mitta- tai vaikutussuhteiden yksikkö, ei itsenäinen absoluuttinen suurus. Desibeliluvut ovat siis suhteellisia, ja ne voivat kertoa sekä signaalin voimakkuudesta että äänenpaineesta tai -intensiteetistä.

Suurin osa desibeliarvoista syntyy käyttämällä erilaisia referenssiarvoja. Yleisimpiä ovatäänensäde- tai äänenpaineen mittaukset: dB SPL (sound pressure level) viittaa äänenpaineeseen suhteessa 20 mikroPascalin referenssiin, mikä on ihmiskorvan herkkyyden taso. Muita yleisiä mittauksia ovat dB IL (sound power level), dBFS (digital full scale) sekä sähkötekniikassa käytetyt dBV, dBm ja dBu. Lisäksi käytetään suodattimia ja painotuksia, kuten dB(A) ja dB(C), jotka huomioivat ihmisen kuulon herkkyyden eri taajuuksilla; dB(A) on yleisimmin käytetty kuunteluitus, kun taas dB(Z) tarkoittaa tasapainotettua, ei-wheighted-arvoa.

Desibeliarvot eivät ole suoraan lisättävissä toisiinsa: niiden yhdistäminen vaatii tehon tai tehonkonsentraation muuntamista takaisin lineaariseen skaalaan (esimerkiksi wattien tai paineen arvoon) ja vastaavaa takaisin desibeleiksi. Tämä tekee desibelien käsittelystä sekä kätevää että vaativaa, kun mitataan suuria vaihteluvälejä tai yhdistetään eri lähteitä.

Käytössä desibeliluvut kuvaavat yksityiskohdattavasti äänenlaadun, signaalin tai järjestelmän suorituskyvyn. Ne ovat keskeisiä standardeissa ja mittausmenetelmissä, ja niiden tulkinta riippuu käytetystä referenssistä ja painotuksesta.