Derivatisointireaktiot

Derivatisointireaktiot ovat kemiallisia reaktioita, joissa alkuperäinen molekyyli, jota kutsutaan analyytiksi, muunnetaan toiseksi yhdisteeksi, johon viitataan johdannaisena. Tämä muunnos tehdään yleensä parantamaan analyyttisen menetelmän, kuten kromatografian tai spektrofotometrian, havaitsemiskykyä tai erottelua. Johdannaiset ovat usein haihtuvampia, termisesti stabiilimpia tai niillä on parempi spektrinen ominaisuus, mikä helpottaa niiden tunnistamista ja kvantifiointia.

Derivatisointi voidaan luokitella kahteen päätyyppiin: in-situ -derivatisointi ja on-line -derivatisointi. In-situ -derivatisointi suoritetaan ennen näytteen analyysiä, yleensä erillisessä prosessissa. On-line -derivatisaatio sen sijaan integroidaan suoraan analyyttiseen instrumenttiin, jolloin derivatisointi ja analyysi tapahtuvat peräkkäin ilman erillisiä välivaiheita.

Yleisiä derivatisointireaktioita ovat esteröinti, amiinin asylointi ja silylointi. Esteröinti muuttaa karboksyylihapot helposti haihtuviksi estereiksi, joita voidaan analysoida kaasukromatografialla. Amiinien asylointi lisää amiineihin asyyliryhmän, mikä voi parantaa niiden tunnistettavuutta massaspektrometrialla. Silylointi korvaa aktiivisia protoneja, kuten hydroksyyli- ja amiiniryhmissä, silyyliryhmillä, mikä parantaa yhdisteen haihtuvuutta ja termistä stabiilisuutta.

Derivatisointireaktioita käytetään laajalti monilla aloilla, kuten lääketieteellisessä diagnostiikassa, ympäristöanalytiikassa, elintarvikkeiden turvallisuudessa ja oikeuslääketieteessä, kun analysoitavien aineiden pitoisuudet ovat pieniä tai kun ne ovat vaikeasti analysoitavissa alkuperäisessä muodossaan.