Deparaffinisoiminen

Deparaffinisoiminen on histologian ja biolääketieteen prosessi, jossa parafiinissa säilytetyt kudosnäytteet poistetaan ennen värjäystä tai analyysejä. Parafiini toimii näytteen tukena ja säilyttää rakenteen, mutta haittaa värjäystä sekä kemiallisia ja molekyylianalyyseja, minkä vuoksi parafiini on poistettava ennen näytteiden käsittelyä.

Tyypillinen työvaihe alkaa näytteen asettamisella liuottimeen parafiinin poistamiseksi. Yleisin liuotin on xyleeni tai sen korvikkeet. Parafiini liukenee liuottimeen, jonka jälkeen näyte rehydroidaan sarjalla alkoholipitoisuuksia (esimerkiksi 100 %, 95 %, 70 %), jolloin näyte palautetaan vesipohjaiseen tilaan. Näytteet ovat valmiita värjäystä ja/tai analyysejä varten. Joissakin menetelmissä deparaffinisoiminen nopeutetaan mikrouunin tai höyryn avulla.

Vaihtoehdot ja nykyaika: vähemmän myrkylliset liuottimet ja automaattiset deparaffinointijärjestelmät ovat yleistymässä turvallisuuden ja yhdenmukaisuuden vuoksi. Valinta riippuu laboratoriosta, halutusta nopeudesta sekä kustannuksista ja käytännön tottumuksista.

Turvallisuus ja laitteet: Deparaffinisoiminen edellyttää asianmukaisia suojavarusteita ja toimivaa ilmanvaihtoa, sillä liuottimet voivat olla toksisia ja helposti syttyviä. Työskentely tapahtuu kemikaalikaapissa tai fume hoodissa. Jätteet käsitellään paikallisten säädösten mukaan.

Sovellukset: Deparaffinisoituja näytteitä käytetään yleisimmin H&E-värjäyksissä sekä immunohistokemiallisissa tutkimuksissa ja joidenkin molekyylianalyysien esivalmisteluissa. Puutteellinen parafiininpoisto voi aiheuttaa värjäysvirheitä tai heikentää analyysin tarkkuutta.