Demokratisointi

Demokratisointi tarkoittaa poliittisten järjestelmien siirtymää kohti demokraattisia hallintomuotoja. Käsite viittaa sekä demokratian syventämiseen että siirtymävaiheisiin autoritaarisista järjestelmistä kohti vapaita ja kilpailullisia demokraattisia rakenteita. Termi juontaa juurensa kreikkalaisista sanoista demos (kansa) ja kratos (valta).

Keskeiset ulottuvuudet ovat valta- ja vastuullisuus, oikeusvaltioperiaate sekä vapaat ja reilut vaalit; lisäksi tärkeitä ovat kansalaisyhteiskunnan toiminta, riippumattomat oikeuslaitokset ja mediavapaus sekä taloudellinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Demokratisoitumisprosessi ei ole lineaarinen. Se voi sisältää liberalisaation, jolloin sensuuri ja rajallinen kilpailu puretaan; siirtymävaiheen, jossa autoritaarinen järjestelmä muuttuu kilpailulliseksi demokratiaksi; ja lopulta konsolidoinnin, jossa demokratiassa vallanvaihdon säännöt ja instituutiot vakiintuvat. Lisäksi on diffuusiota: mallien ja käytäntöjen omaksuminen muista maista.

Teoreettisesti demokratisoitumista ovat analysoineet muun muassa Lipsetin modernisaatioteoria, joka yhdistää taloudellisen kehityksen demokratian todennäköisyyteen, sekä Schmitter ja Karl, joiden mukaan siirtymät vaativat tiettyjä poliittisia ja institutionaalisia ehtoja. Huntingtonin aallot kuvaavat demokratian leviä sekä kriisejä ja uudelleen syntymisiä.

Haasteisiin kuuluvat poliittinen polarisaatio, korruptio, oikeusvaltioperiaatteen heikkeneminen, instituutioiden kapasiteetin puute ja autoritaarisen vaihtoehdon palaute. Demokratian tilaa arvioidaan kansainvälisillä mittareilla, kuten vapaan ja reilun kilpailun tilan sekä oikeusvaltion vahvuuden perusteella.