Dehydraatiopolimerointi

Dehydraatiopolimerointi, tunnetaan myös nimellä kondensaatiopolimerointi, on prosessi, jossa kahden tai useamman monomeerin molekyylit reagoivat keskenään muodostaen polymeerin ja pienen molekyylin, kuten veden. Tämä prosessi on käänteinen hydrolyysille, jossa vesi hajottaa polymeerin takaisin monomeereiksi. Dehydraatiopolimerointi on yleinen tapa valmistaa polymeerejä, joilla on esteri-, amid- tai eetterisidoksia.

Esimerkkejä dehydraatiopolimerointiin perustuvista polymeereistä ovat polyesterit, polyamidit (kuten nailon) ja polyuretaanit. Polyesterien muodostuksessa esimerkiksi dioli ja dikarboksyylihappo reagoivat vapauttaen vettä ja muodostaen esterisidoksia. Polyamidien muodostuksessa diamiini ja dikarboksyylihappo reagoivat muodostaen amidisidoksia ja vettä. Polyuretaanit muodostuvat isosyanaattien ja alkoholien reaktiossa.

Tämän polymeerien valmistusmenetelmän etuna on sen kyky tuottaa polymeerejä, joilla on vahvat ja vakaat sidokset. Se on myös suhteellisen yksinkertainen prosessi, jota voidaan käyttää laajalti erilaisilla monomeereillä. Toisaalta dehydraatiopolimerointi voi olla hidasta ja vaatia korkeita lämpötiloja tai katalyyttejä tehokkaan reaktion aikaansaamiseksi. Prosessissa vapautuva vesi voi myös vaikuttaa reaktion tasapainoon ja vaatia sen poistamista reaktion edistämiseksi.