Deaktivoituminen

Deaktivoituminen tarkoittaa prosessia, jossa jokin toiminnallinen komponentti menettää tai menettää pysyvästi kykynsä suorittaa normaalia toimintaa. Termiä käytetään laajasti eri aloilla kuvaamaan tilaa, jossa järjestelmä, aine tai mekanismi ei enää pysty toimimaan kuten ennen. Deaktivoitumisella voi olla tilapäinen tai pysyvä luonne, ja sen syyt sekä seuraukset vaihtelevat kontekstin mukaan.

Biologiassa ja biokemiassa deaktivoituminen liittyy aineiden kuten proteiinien, entsyymien tai reseptorien menettämää aktiivisuutta. Tämä voi johtua lämpötilan vaihteluista, pH:n muutoksista, kantaa koskevista kemiallisista modifikaatioista tai proteolyyttisestä hajoamisesta. Myös palautejärjestelmät ja reseptorien desensitisaatio ovat eräitä biologisen deaktivoitumisen muotoja. Teollisuudessa tai ympäristötekniikassa deaktivoituminen voi tarkoittaa esim. kemiallista inaktivaatiota tai biologisten haitta-aineiden poistamista.

Tietotekniikassa ja tietojärjestelmissä deaktivoituminen viittaa tilien, käyttäjätunnusten, palveluiden tai avainten lopulliseen tai väliaikaiseen toimintakyvyn menettämiseen. Tämä voi johtua turvallisuuskäytännöistä, aikavälin rajoituksista, lakkaavista lisensseistä tai hallinnollisista päätöksistä. Elektroniikassa ja sensoriteknikassa komponenttien deaktivoituminen tarkoittaa usein loppujen lopuksi toiminnan lakkaamista, esimerkiksi virtalähteen katkaistuessa tai piiri poistuessaan tuotannosta.

Mittaaminen ja seuraaminen perustuvat aktiivisuuden mittaamiseen sekä deaktivoitumisnopeuden arviointiin. Yleisiä käsitteitä ovat puoliintumisaika, aktiivisuusmittaukset sekä kestävän toimintakyvyn arviointi. Yhteenvetona deaktivoituminen kuvaa laajasti menettelyä, jossa toiminnallinen kapasiteetti vähenee tai loppuu, riippuen sovelluksesta ja ympäristötekijöistä.