DNSpalvelimien

DNSpalvelimet ovat Internetissä käytettäviä palvelimia, joiden tehtävänä on muuntaa verkkotunnukset IP-osoitteiksi sekä tarjota muita nimipalvelutietoja sovelluksille. Niillä ylläpidetään zonetietoja ja vastataan pyyntöihin, jotta käyttäjät ja järjestelmät voivat löytää resursseja osoitteiden perusteella. Nimet ja niiden osoitteet ovat hierarkisesti ylläpidettyjä, mikä mahdollistaa nopean ja hajautetun nimenratkaisun.

DNSpalvelimet voidaan jakaa useisiin päätyyppeihin: rekursiiviset (käsittelevät loppukäyttäjän pyyntöjä ja hakevat tiedot muilta lähteiltä), authoritative-nimipalvelimet (omistavat ja toimittavat zonetietoja tietyille alueille), sekä välimuistittavat/toteutukset, jotka tallentavat vastauksia nopeuden ja kuormituksen vähentämiseksi. Root-, TLD- ja maan sekä organisaatiokohtaiset nimipalvelimet muodostavat hierarkian.

Kun käyttäjäresoluutio pyytää nimeä, rekursiivinen nimipalvelin kuuntelee porttia 53 UDP- ja tarvittaessa TCP:ta, ja se suorittaa kyselyn kerrallaan ylöspäin hierarkiassa root-palvelimille, TLD-palvelimille sekä lopulta authoritative-alueen palvelimille. Vastaukset sisältävät yleisiä DNS-tyyppejä, kuten A- ja AAAA-osoitteet, MX-tiedot, CNAME ja NS, sekä TTL-arvot, joiden perusteella vastaukset voidaan välimuistittaa.

Turvallisuus- ja yksityisyyskysymyksiä käsitellään muun muassa DNSSEC:n avulla, joka vahvistaa, että vastaus on pätevä ja peräisin oikealta lähteeltä. Yksityisyyden takaamiseksi käytetään salattuja vaihtoehtoja kuten DNS-over-HTTPS (DoH) ja DNS-over-TLS (DoT). Lisäksi DNS on alttiina DoS- ja DDoS-hyökkäyksille, ja toimijat turvautuvat redundanssiin, useisiin nimipalvelimiin sekä anycastin kaltaisiin ratkaisuihin.

Suosittuja DNSpalvelinohjelmistoja ovat BIND (ISC), Unbound, PowerDNS sekä Microsoftin DNS-palvelu. Käytännössä valinta riippuu käyttökontekstista, suorituskykyvaatimuksista sekä hallintavalikoimasta.