Curienpariskunta

Curienpariskunta viittaa Pierre Curien ja Marie Skłodowska-Curieen muodostamaan tutkijapariskuntaan, joka teki merkittäviä läpimurtoja radioaktiivisuuden tutkimuksessa 1890-luvulla ja 1900-luvun alussa. Yhteistyön tuloksena syntyivät polonium ja radium sekä uusi tapa ymmärtää radioaktiivisuutta.

Taustat ja yhteistyö: Pierre Curie syntyi vuonna 1859 Pariisissa ja Marie Skłodowska-Curie Varsovassa vuonna 1867. He tapasivat ja menivät naimisiin vuonna 1895. He työskentelivät yhdessä Pariisissa, kehittäen kokeellisia menetelmiä radioaktiivisten aineiden erottamiseen pitchblendeasta.

Keskeiset saavutukset: Vuonna 1898 he erottivat poloniumin ja radiumin tutkimuksissaan pitchblendeasta. Polonium nimettiin Puolan kunniaksi. He osoittivat, että radioaktiivisuus on ilmiö, joka ei johdu pelkästään kemiallisista tekijöistä, vaan liittyy uuteen fysiikan ilmiöön. Näiden löytöjen kautta syntyi uusi tieteenala – radioaktiivisuus.

Nobel-palkinnot: Vuonna 1903 Curien-pariskunta sai fysiikan Nobel-palkinnon yhdessä Henri Becquerelin kanssa säteilyn ilmiöiden tutkimuksesta. Vuonna 1911 Marie Curie sai kemian Nobel-palkinnon radiumin ja poloniumin löytämisestä sekä erottamisesta; hänestä tuli ensimmäinen henkilö ja ensimmäinen nainen, joka sai Nobel-palkinnon kahdesta eri tieteenalasta.

Jälkivaikutus ja perintö: Heidän työnsä johti Curien Instituutin (Institut Curie) perustamiseen Pariisiin, joka on yhä merkittävä tutkimuslaitos lääketieteen, fysiikan ja kemian aloilla. Marie Curie järjesti myös liikkuvia röntgenlaitteita ensimmäisessä maailmansodassa auttaen sotilaita.

Perhe ja myöhempi elämä: Heille syntyi kaksi tytärtä, Irène Joliot-Curie (1897–1956) ja Ève Curie (1904–1997). Irène Joliot-Curie ja hänen miehensä Frédéric Joliot-Curie saivat vuonna 1935 Nobelin kemian palkinnon uusien radioaktiivisten elementtien synteettisestä löytämisestä. Marie Curie kuoli vuonna 1934; Pierre Curie kuoli vuonna 1906.