Caveolinvälitteiset

Caveolinvälitteiset prosessit viittaavat plasmalemman caveolae-nimisten pienten, pullistuneiden invaginaatioiden kautta tapahtuvaan endosytointiin sekä näihin rakenteisiin liittyvään signaalinsiirtoon. Caveolae ovat noin 50–100 nanometrin kokoisia invaginaatioita, jotka ovat kolesterolin ja sfingolipidien rikastuttamia ja toimivat osittain lipid raft -alueina.

Rakenteeltaan caveolae koostuvat caveolinin perusrakenteista. Pääasiallisia rakennusproteiineja ovat caveolin-1 (CAV1) sekä sen kanssa ilmentyvä caveolin-2 (CAV2); caveolin-3 (CAV3) esiintyy pääosin lihassoluissa. Caveolaarin muodostuminen ja ylläpito vaativat Cavin-perheeseen kuuluvia proteiineja (esim. PTRF/Cavin1).

Endosytointi caveolaaritavalla on klatriinivapaata ja valikoivaa; joitakin ligandeja endosytoidaan caveolae- tai caveolae-välisten mekanismien kautta, ja mukaan kuuluu esimerkiksi albumiinin kuljetus sekä tiettyjen toksiinien ja lipidejä sisältävien molekyylien sisäänotto. Caveolaarit toimivat lisäksi signaalikeskittyminä: suurin osa signaalimolekyyleistä kuten eNOS, sekä tyrosiinikinaasit ja MAPK-polut voivat olla caveolien resiineissä, jolloin niiden aktivaatio ja proliferaatio voivat riippua caveolae-muodostuksesta. Caveolae osallistuvat lisäksi mekaaniseen vastaanottoon ja endoteliaalisen transsykroinnin säätelyyn.

Biologisessa kontekstissa caveolinvälitteiset prosessit ovat tärkeitä useissa kudoksissa ja niiden toiminta häiriöillä on liitetty sekä metabolisiin poikkeavuuksiin että sairausriskeihin, mukaan lukien valtimoverenpaineisiin, metaboliseen endotelyyn sekä eräisiin syöpäprosesseihin.