CCKreseptoreita

CCK-reseptoreita ovat G-proteiinikytkentäiset reseptorit, jotka sitoutuvat peptidi- ja eroosio CC-koliineta cholecystokinin (CCK). Niillä on keskeisiä tehtäviä sekä ruoansulatuskanavassa että keskushermostossa. Kaksi päätyyppiä ovat CCK1-reseptori (CCK-A) ja CCK2-reseptori (CCK-B). Genetiivisesti ne vastaa CCKAR- ja CCKBR-geenejä.

Rajatutkimuksen mukaan CCK1-reseptorit sijaitsevat erityisesti haimassa ja sappirakon ympäristössä sekä enterosenterisissä neutroneissa, kun taas CCK2-reseptoreita löytyy laajasti aivoista (esimerkiksi korteksi, amygdala ja hippokampus) sekä mahassa ja suolistossa. Endogeeninen ligandi koostuu useista muodoista pro-CCK:n käsittelytuotteina, kuten CCK-8 ja CCK-58, joista sulfatoituneet muodot sitoutuvat CCK1-reseptoriin suuremmalla affiniteetilla. CCK2-reseptori sitoutuu sekä CCK:hon että gastriniinilla, joilla on korkeampi affiniteetti CCK2-reseptoriin.

Signaalointi CCK-reseptoreissa on pääosin Gq/11:den kautta PLC → IP3 ja DAG sekä kohonnut solunsisäinen Ca2+. Tämä voi johtaa erilaisiin vasteisiin riippuen reseptorityypistä ja soluvälistä. Fyysinen vaikutus liittyy ruoansulatuksen säätelyyn: haimaeritys, sappirakon supistuminen ja sappikaasun vapautuminen sekä mahalaukun motorian säätely. Keskushermostossa CCK-reseptorit vaikuttavat ruokahalun, ahdistuksen ja kivun modulaatioon sekä kognitiivisiin prosesseihin.

Kliininen ja tutkimuksellinen merkitys on monimuotoinen. CCK1-reseptorin antagonisteja on tutkittu lievemmin ruokahalun sääntelyn ja obesity-hoidon haasteina, mutta kliininen menestys on ollut rajallinen. CCK2-reseptorin antagonistit ja ligandid ovat tutkinnon alaisia tiloja ahdistuksen, ulceratiivisen sairauksiin ja mahalaukun toimintojen modulaatiossa. Lisäksi CCK-reseptoreita ilmentävät kasvaimet (esim. haima) voivat mahdollisesti toimia kuvantamis- ja hoitokohteina radiolabeled-ligandien avulla.