Bufferingominaisuuksien

Bufferingominaisuuksien käsite kuvaa järjestelmän kykyä hallita puskuritilaa siten, että tiedot voidaan käsitellä tai toistaa tasaisesti ilman jatkuvia katkoksia. Puskurit toimivat tilapäisvarastona tuotannon ja kulutuksen erojen tasoittamisessa sekä viiveen hallinnassa. Eri sovellusalueet, kuten video- ja äänistreamaus sekä tiedonsiirto, hyödyntävät puskurointia parantaakseen suorituskykyä ja käyttökokemusta.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat puskurin koko, alkuperäinen täyttö, sekä täydennysstrategia eli miten ja milloin dataa haetaan lisäpuskurille. Hallinta katkojen ja viiveenvaihtelun (jitter) suhteen sekä reagointikyky verkon tai järjestelmän vaihteluihin ovat tärkeitä. Adaptatiiviset algoritmit voivat muuttaa laatutasoa tai puskurin aggressiivisuutta nykyisten olosuhteiden mukaan.

Verkkopohjaisessa toistossa buffering vaikuttaa olennaisesti startup-aikaan ja mahdollisiin pysäytyksiin (rebuffering). Usein käytetään adaptivista bittikoodauksen säätöä (ABR), jonka avulla puskuri säilyttää tasapainon laadun ja nopeuden välillä. Puskurointi voi myös vähentää I/O-kertojen määrää ja pienentää CPU-kuormaa.

Toteutuksessa muistivarastojen rajallisuus, järjestelmän muisti- ja prosessorikustannukset sekä energian kulu vaikuttavat puskurin suunnitteluun. Mittareita ovat esimerkiksi käynnistysaika, keskeytykset, keskimääräinen ja maksim odotusaika sekä puskurin täyttöaste. Sovelluskohteita ovat mediasoitto, ohjelmalähetykset, verkkopelit ja sensoridatan käsittely, joissa puskurointi tasaa tulon ja lähdön nopeuseroja.