Bioperäisyyden

Bioperäisyyden (biogenicity) käsite viittaa ilmiöön, jossa ominaisuudet, rakenne tai signaalit johtuvat elävien organismien toiminnasta tai niiden jäännöksistä. Termi kuvaa biologisen alkuperän todisteita tai merkkejä, ja sitä käytetään sekä geologiassa että biologisessa ja ympäristötieteessä. Bioperäisyys muodostaa vastakohdan abiogeeniselle alkuperälle, jossa ilmiöt syntyvät ilman eloperäistä vaikutusta.

Käyttökontekstit ja merkitykset voivat vaihdella alasta riippuen. Geologiassa ja paleontologiassa bioperäisyys liittyy fossiili- ja biomarkkereihin sekä rakenteisiin kuten stromatoliitteihin, jotka osoittavat aikojen myöten eloperäistä toimintaa. Bioperäisiä kerrostumia voi syntyä esimerkiksi kivilajeihin biomineralisoituneesta organismien toiminnasta (korallit, kalkkikivet, kerrostuneet biofilmit). Ympäristötieteissä bioperäisyys ilmenee esimerkiksi mikrobien vaikutuksesta sedimentaatioonsa, hiilenkierrokseen ja hapenkäyttöön.

Tutkimuksessa bioperäisyyden todennäköisyyttä arvioidaan useilla menetelmillä: isotooppien vaihtelut ja biomarkkerit eli biologisesti lähteestä peräisin olevat molekyylit, sekä fossiilisten ja mikrofossiilisten epäjärjestelmien analyysi. Diagenesin ja muiden muokkaavien prosessien kautta signaalit voivat heikentyä, mikä tekee erottelusta abiogeenisesta ja bioperäisestä alkuperästä vaativaa.

Bioperäisyydellä on tärkeä rooli ilmaston ja biosfäärin historiaa tulkittaessa sekä ympäristön nykytilan ymmärtämisessä, koska se auttaa erottamaan eloperäisen toiminnan vaikutukset geologisiin ja kemiallisiin prosesseihin.