sedimentaatioonsa

Sedimentaatio on prosessi, jossa kiinteät hiukkaset laskeutuvat nesteen tai kaasun läpi ja kasaantuvat pohjalle tai sedimentiksi. Se esiintyy sekä luonnossa että ihmisen kehittämissä järjestelmissä. Luonnossa sedimentaatio muokkaa jokien, järvien ja merien pohjia, kun virtaus hidastuu ja hiukkaset kerrostuvat; vesihuollossa ja teollisuudessa sedimentaatio tehostaa veden puhdistumista erottamalla pienhiukkaset liuoksesta.

Perusmekanismi on painovoima. Pienet hiukkaset voivat laskeutua likimääräisesti Stokesin lailla, jolloin laskeutumisnopeuteen vaikuttavat hiukkasen koko, tiheys, nesteen tiheys ja viskositeetti. Flokkulointi ja koagulaatio voivat nopeuttaa tätä prosessia muodostamalla suurempia aggregaatteja. Turbulenssi vastustaa sedimentaatiota, kun taas laminaarinen virtaus edistää sitä. Tarvittaessa voidaan käyttää keskittämistä (sentrifugointi) nopeuttamaan laskeutumista.

Käytännössä sedimentaatio on keskeinen osa vedenpuhdistusta sekä geologiaa. Vedenkäsittelyssä se toteutetaan selkeytys- tai sakkauttousaltaissa, jolloin hiukkaset laskeutuvat ja vesi puhdituu. Geologiassa sedimentaatio johtaa kerrostumiin ja lopulta sedimentaaristen kivien muodostumiseen; sen avulla tutkitaan muinaisten ympäristöjen ilmastoa ja vesien kertymistä.

Termi sedimentaatioonsa on suomen kielessä illatiivimuoto, jolla viitataan kohti sedimentaatioprosessia tai sen siirtymistä johonkin paikkaan. Yleisimmät viitteet käyttävät sanaa sedimentaatio.

---