Baasbandsignaali

Baasbandsignaali on signaali, jonka taajuuskomponentit sijaitsevat suurimmaksi osaksi lähellä nollataajuutta eikä signaalia kuljeta kanttia korkeille keskitaajuuksille. Se on tyypillisesti signaali, joka esittää alkuperäisen tiedon ilman modulaatiota kanttiin, tai signaali, joka lähetetään suoraan sen taajuusalueella.

Ominaisuudet ja periaatteet

Baasbandsignaalit ovat yleensä low-pass -signaaleja, joiden kaistanleveys määrittää, mitä taajuuksia signaali sisältää. Tämä kaistanleveys vastaa signaalin suurinta havaittua taajuuskomponenttia. Sekä analogiset että digitaaliset signaalit voivat olla baseband-signaaleja. Nykytekniikassa baseband-lähetystä käytetään usein, kun data siirretään fyysisellä johdolla ilman kanttia.

Esimerkkejä

Hyviä esimerkkejä baseband-signaaleista ovat ihmisen kuulon taajuusalueen äänisignaali (noin 20 Hz–20 kHz) sekä digitaalinen NRZ- tai Manchester-koodaus, joita käytetään tietoliikenteessä. Ethernet-standardeissa, kuten 10BASE-T, käytetään baseband-lähetystä ja signaaleja siirretään suoraan kaapelin taajuusaluetta pitkin ilman RF-kanttia.

Sovellukset

Baseband-signaalit ovat yleisiä sekä ääni- ja musiikkilähetyksissä että digitaalisessa tiedonsiirrossa runkopinnoilla, kuten koaksiaalikaapeleilla ja kytkimistarpeissa. Kun baseband-signaali tarvitsee radiolähetyksen, se on tavallisesti moduloitava kanttiin (passband) ja vastaanotossa demoduloidaan takaisin baseband.

Yhteys modulaatioon

Baseband-signaali voidaan moduloida kanttia käyttäväksi passband-signaaliksi, jolloin se sovitetaan radioviestintään tai kaukopuheluun. Vastaanotossa modulaatio puretaan ja saadaan takaisin alkuperäinen baseband-signaali.