BATkäytäntöjen

BATkäytäntöjen tarkoittaa parhaiden saatavilla olevien tekniikoiden (Best Available Techniques) käyttöönottoa teollisuusprosesseissa, joiden tavoitteena on minimoida päästöt, energiankulutus ja jätteiden syntyminen sekä parantaa ympäristönsuojelua. Käytäntöjä kehitetään erityisesti suurten päästölaitosten ja korkean riskin toimialojen yhteydessä, jotta ympäristövaikutukset pyritään pitämään mahdollisimman pieninä.

Käsite juontuu Euroopan unionin ympäristölainsäädännöstä, erityisesti IPPC-direktiivistä (Integrated Pollution Prevention and Control) sekä sen jälkeisestä teollisten päästöjen ivemiseen liittyneestä lainsäädännöstä. BAT-käytäntöjen tavoitteena on yhtenäistää ja edistää vettä, ilmaa ja maaperää koskevia parhaiden käytäntöjen vaatimuksia sekä antaa lupien myöntäjille perusta teknisesti tarkoituksenmukaisille päästörajoille.

Mikä määrittää BAT-käytännöt? Sääntelyn taustalla ovat BAT Reference Documents (BREF-dokumentit), jotka kokoavat tietoa toimialakohtaisista teknisistä ratkaisuista. Tästä muodostuu BAT Conclusions, jotka sitovat viranomaiset ja laitevalmistajat: niissä määritellään BAT-linjaukset sekä BAT-associated Emission Levels (BAT-AELs), eli päästöraja-arvot, joita sovelletaan luvanhakijoiden lupaehtoina. Käytännössä laitosten on suunniteltava ja toimittava siten, että ne täyttävät nämä BAT-linjaukset; mikäli tietyt ratkaisut eivät ole kustannustehokkaita tai toteuttamiskelpoisia, voi harkita poikkeuksia, mutta näistä tulee aina olla oikeudellisesti perusteltu ja luvanvaraisessa sääntelyssä tarkasti valvottu.

BAT-käytäntöjen soveltaminen ulottuu useille toimialoille, kuten energiantuotantoon, valmistukseen, kemianteollisuuteen ja jätteenpolttoon. Ne ohjaavat teknistä kehitystä kohti parempia ympäristötilastotietoja ja suorituskyvyn parantamista sekä harmonisoivat vaatimuksia EU:n sisämarkkinoilla.

Kansainvälisesti BAT-käytännöt toimivat esimerkkinä ja ne ovat vaikuttaneet ympäristönsuojelun sääntelyyn myös EU:n ulkopuolella.