Axodendritiset

Axodendritiset synapsit ovat synapseja, joissa aksonin terminaali muodostaa yhteyden toisen neuroneen dendriittiin. Ne ovat yksi yleisimmistä keskushermoston synapseista, ja ne voivat sijaitsa sekä dendriittien pinnoilla että niiden lähellä sijaitsevilla alueilla. Usein eksitoivat synapsit kohdistuvat dendriittien spinesihin, pieniihin dendriittin ulokkeisiin, kun taas inhiboivat synapsit voivat sijaita dendriittin varsilla tai solun somaosassa.

Rakenteellisesti axodendritiset synapsit voidaan jakaa Grayn synapsiluokituksen mukaan: Type I (eksitoiva, epäsymmetrinen, postsynaptinen tiiviste on paksumpi) ja Type II (inhiboiva, symmetrinen). Eksitoivien synapsien pääasiallinen välittäjä on glutamaatti, ja niiden postsynaptisella puoliskolla ovat yleensä glutamaatti- reseptorit, kuten AMPA- ja NMDA-reseptorit. Inhiboivissa synapseissa tärkeimmät välittäjät ovat gamma-aminovoihappo (GABA) tai joskus glysiini, ja niiden postsynaptisessa wekuvastossa korostuvat GABA_A-reseptorit.

Toiminnallinen rooli on keskeinen neuronien tulokanavien ja solusyötön säätelemisessä. Axodendritiset synapsit vaikuttavat dendriteiden sähköiseen integraatioon, signaalin leviämiseen ja solun vasteen kykyyn muuttaa toimintaa plastisuuden kautta. Plastisuusilmiöt, kuten LTP ja LTD, voivat muuttaa synapsin vahvuutta glutamaattisten axodendritisten yhteyksien kautta, mikä on tärkeää oppimisessa ja muistissa.

Poikkeavuudet axodendritisten synapsien rakenteessa tai toiminnassa liittyvät usein neurologisiin ja kehityksellisiin sairauksiin, kuten epilepsiaan, autismiin ja skitsofreniaan, mutta yksittäiset mekanismit ovat monimutkaisia ja riippuvaisia verkostoyhteyksistä sekä geneettisistä ja ympäristötekijöistä.