Auttavaisuus

Auttavaisuus on ominaisuus tai asenne, joka saa ihmiset olemaan valmiita auttamaan toisia sekä tarjoamaan tukea, kun tarve ilmenee. Sana muodostuu verbistä auttaa sekä adjektiivin -va-päätteestä ja -isuus-nimisestä pääteisestä, ja se viittaa sekä valmiuteen toimia että toteutuneisiin auttamistalkoihin arjen tilanteissa.

Auttavaisuus kuuluu laajempaan ilmiöön nimeltä prososiaalinen käyttäytyminen, johon kuuluvat auttaminen, jakaminen, yhteistyö ja lohduttaminen. Se voi ilmetä arjen pikaisina neuvoina tai konkreettisina tekoina, sekä vapaaehtoistoimintana että työ- ja perhe-elämässä tapahtuvana tukena.

Kontekstuaalisesti auttavaisuuteen vaikuttavat sekä yksilön ominaisuudet (empatia, moraalinen suuntautuminen, sosiaalinen vahvuus) että tilannetekijät (tarpeen havaitseminen, hätätilanteen vakavuus, vastavuoroisuuden odotukset). Kulttuuriset normit ja ryhmäpaine vaikuttavat siihen, millaista auttamista pidetään sopivana ja milloin se näytetään. Koulut, työpaikat ja muut yhteisöt voivat vahvistaa auttavaisuutta roolimalleilla, koulutuksella ja käytännön tukimuodoilla.

Auttavaisuuden hyödyt ovat muun muassa vahvemmat sosiaaliset siteet, yksilön hyvinvointi ja yhteisön resilienssi. Riskejä voivat olla liiallinen kuormitus, uupuminen tai hyväksikäyttö. Mittaaminen tapahtuu sekä itsearviointien että käyttäytymisen havainnoinnin kautta; sosiaaliset asenteet ja konteksti voivat vaikuttaa tuloksiin ja tulkintoihin.

Kaiken kaikkiaan auttavaisuus on monisyinen ilmiö, joka edistää yhteisöllisyyttä, mutta jonka ilmeneminen riippuu sekä henkilökohtaisista ominaisuuksista että ympäristön normeista.