Autotransplantaatio

Autotransplantaatio viittaa lääketieteelliseen menettelyyn, jossa potilaan oma kudos tai elin siirretään toiseen kehon osaan tai paikkaan. Menettely eroaa allotransplantaatiosta, jossa kudos tai elin otetaan toiselta henkilöltä, ja syngeneettisestä transplantaatiosta, jossa kudos tulee identtisen kaksosten tai sukulaisten väliltä. Autotransplantaatio on yleensä vähemmän riskialtista, koska se välttää hylkäämisreaktion ja immuunijärjestelmän vastauksen.

Yleisimpiä autotransplantaation sovelluksia ovat luuydinsiirrot syöpäpotilailla, kuten leukemia- tai lymfoomapotilailla. Menettelyyn kuuluu potilaan oma luuydin tai verisoluja kerätään ja säilytetään ennen kemoterapiaa tai sädehoitoa. Sen jälkeen säilytetty materiaali injektoidaan takaisin potilaan kehoon, mikä auttaa palauttamaan verisolujen tuotannon. Toinen yleinen sovellus on ihon tai sidekudoksen siirrot, esimerkiksi palovammojen hoidossa.

Autotransplantaatio voi myös koskea elinten osia, kuten maksan tai munasarjojen siirtoa. Esimerkiksi munasarjojen autotransplantaatio on käytetty hedelmättömyyden hoidossa, kun munasarjat jäädytetään ennen syöpähoitoa ja siirretään myöhemmin takaisin. Menettely vaatii kuitenkin huolellista suunnittelua ja asiantuntemusta, sillä se edellyttää tarkkaa anatomista ja fysiologista ymmärrystä.

Menettelyn edut ovat vähäisemmät hylkäämisriskit ja nopeampi toipumisaika verrattuna ulkopuolisiin siirtoihin. Kuitenkin autotransplantaatio ei ole aina mahdollinen, ja sen soveltuvuus riippuu potilaan terveydestä ja sairaudesta. Menettely vaatii aina lääkärin arvioinnin ja päätöksen.