Automaattitarkennusjärjestelmät

Automaattitarkennusjärjestelmät, usein lyhennetty autofokukseksi, ovat mekanismeja, jotka säätävät kameran linssiä automaattisesti niin, että kohde on terävästi kuvassa. Tämä on keskeinen toiminto lähes kaikissa nykyaikaisissa kameroissa, digitaalikameroiden ja älypuhelimien lisäksi myös perinteisissä filmikameroissa.

On olemassa useita erilaisia automaattitarkennusjärjestelmien tyyppejä. Yleisimpiä ovat aktiiviset ja passiiviset järjestelmät. Aktiiviset järjestelmät, kuten infrapuna-automaattitarkennus, lähettävät signaalin kohteeseen ja mittaavat sen palautumisaikaa tai kulmaa määrittääkseen etäisyyden. Passiiviset järjestelmät, kuten vaiheentunnistusautomaattitarkennus (Phase Detection Autofocus, PDAF) ja kontrastintunnistusautomaattitarkennus (Contrast Detection Autofocus, CDAF), analysoivat kohdekuvan valon ominaisuuksia. PDAF käyttää erillisiä antureita, jotka analysoivat linssin läpi tulevan valon vaihetta ja voivat siten nopeasti määrittää, onko kohde tarkka vai ei. CDAF sen sijaan etsii kuvasta suurinta kontrastieroa säätämällä linssiä edestakaisin, kunnes kontrasti on maksimissaan, mikä tarkoittaa tarkkaa kuvaa.

Nykyään monissa kameroissa käytetään hybridijärjestelmiä, jotka yhdistävät useiden eri automaattitarkennusmenetelmien etuja parantaakseen tarkennuksen nopeutta ja tarkkuutta eri olosuhteissa. Automaattitarkennusjärjestelmät ovat kehittyneet merkittävästi vuosien varrella, ja ne ovat nykyään erittäin nopeita ja luotettavia, mahdollistaen terävien kuvien ottamisen liikkuvista kohteista ja heikossa valaistuksessa.