Autoimmuunihäiriöiden

Autoimmuunihäiriöt ovat joukko sairauksia, joissa immuunijärjestelmä virheellisesti hyökkää kehon omia terveitä kudoksia vastaan. Terveessä immuunijärjestelmässä on kyky erottaa omat solut ja vieraat tunkeilijat, kuten bakteerit ja virukset. Autoimmuunisairauksissa tämä erottelukyky heikkenee, ja immuunijärjestelmä aloittaa hyökkäyksen kehon omia soluja, kudoksia tai elimiä vastaan. Syitä tähän mekanismiin ei täysin ymmärretä, mutta niiden uskotaan olevan monitekijäisiä, sisältäen geneettisiä alttiuksia ja ympäristötekijöitä.

Oireet vaihtelevat suuresti riippuen siitä, mitä kehon osaa autoimmuunihyökkäys kohdistaa. Joitakin yleisiä oireita voivat olla väsymys, kuume, nivelkivut ja turvotus, ihottumat ja ruoansulatusongelmat. Erilaisia autoimmuunisairauksia on tunnistettu kymmeniä, ja ne voivat vaikuttaa moneen eri elinjärjestelmään. Esimerkkejä yleisistä autoimmuunisairauksista ovat nivelreuma, lupus, kilpirauhasen vajaatoiminta (Hashimoton tauti), tyypin 1 diabetes ja keliakia.

Autoimmuunihäiriöiden hoito pyrkii yleensä lievittämään oireita ja hidastamaan sairauden etenemistä. Koska immuunijärjestelmän toiminta on häiriintynyt, hoito voi sisältää immuunijärjestelmää hillitseviä lääkkeitä. Tavoitteena on vähentää tulehdusta ja estää vaurioiden syntymistä kudoksissa. Diagnoosi perustuu tyypillisesti oireisiin, potilaan sairaushistoriaan, verikokeisiin ja joskus kudosnäytteisiin. Parantavia hoitoja autoimmuunihäiriöihin ei ole, mutta oikealla hoidolla monet voivat elää hyvää elämää.