Aurinkokelloja

Aurinkokelloja ovat muinaisia aikalaskureita, jotka hyödyntävät auringon korkeuden ja liikkeen mittaamista ajan ilmoittamiseksi. Ne koostuvat tyypillisesti tasaisesta pinnasta, johon on merkitty tuntiviivoja, ja varjonheittimestä, jota kutsutaan nimismieheksi tai gnomoniksi. Auringon valaistessa nimismiehen varjo lankeaa tuntiviivoille, osoittaen kulloistakin aikaa. Aurinkokellot toimivat parhaiten kirkkaalla säällä, sillä pilvisyys tai sateen kaltaiset tekijät estävät varjon muodostumisen.

Eri aurinkokellotyyppejä on olemassa, ja niiden suunnittelussa on huomioitu maantieteellinen sijainti. Esimerkiksi päiväntasaajalla sijaitsevien aurinkokellojen nimismiehet ovat yleensä kohtisuorassa pintaa vastaan, kun taas pohjoisella pallonpuoliskolla ne on kallistettu pohjoista kohti. Aurinkokellojen tarkkuus voi vaihdella, ja niihin vaikuttavat myös Maan kiertoradan epäsäännöllisyydet. Siitä huolimatta ne olivat pitkään tärkein tapa mitata aikaa ennen mekaanisten kellojen yleistymistä. Nykyään aurinkokelloja käytetään usein puutarhakoristeina tai historiallisina monumentteina, muistuttaen ajan kulusta ja ihmiskunnan pyrkimyksestä ymmärtää sitä.