Audiogrammitulokset

Audiogrammitulokset ovat kuulontutkimuksessa mitattujen kuulokynnyksien tuloksia, jotka kuvaavat, mikä taso ääniä yksilö kuulee eri taajuuksilla. Tulokset esitetään yleisimmin audiogrammissa, jossa kynnystaso merkitään nitein desibeliä kuulokynnyksen tasolla (dB HL) ja taajuudet yleensä 250 Hz–8000 Hz.

Audiogrammissa mitataan sekä ilmakanavan kautta (ilmakäytävä, AC) että luun kautta (BC) kuulemisen kynnystasoja. Ilmakanavakokeilla saadaan tietoa siitä, miten korva vastaanottaa ääntä ilmansa muodossa, kun taas luun kautta tehtävillä kokeilla arvioidaan suoraan sisäkorvan toimintaa. Ero näiden kahden kokeen välillä auttaa erottelemaan kuulon tyypin: sensorineuraalinen, conductive (ilmakanavayhteydessä pysyvä) tai sekamuuluinen. Yleensä AC- ja BC-kynnykset eroavat toisistaan, ja suurin ero (esimerkiksi yli noin 15 dB) viittaa ilmakanavakuvaan kuuluvan osan, eli mahdolliseen johtumishäiriöön. Kun BC-kynnykset vastaavat AC-kynnyksiä ja molemmat ovat kohonneita, kyse on pääosin sensorineuraalisesta kuulonalenemisesta. Eri kuulonasteet ja niiden määritelmät seuraavat yleisiä luokitteluita: normaalin kuulemisen rajana pidetään noin 0–25 dB HL, lievä 26–40 dB, keskivaikea 41–55 dB, keskivaikea–aste 56–70 dB, vaikea 71–90 dB ja syvä yli 90 dB.

Tulokset muodostavat perustan diagnosoinnille, hoitosuunnittelulle sekä seurannalle, ja niiden tulkinnassa huomioidaan potilaan ikä, testiolosuhteet ja mahdolliset taustatiedot.