Attribuutiossa

Attribuutiossa on kyse kieliopillisesta funktiosta, jossa määrite eli attribuutti lisää ominaisuuksia päähyphen tai pääsanaa koskien. Finnishissa attribuutio on tyypillinen pre-nominal, eli määritteet sijoittuvat ennen nimeä ja muodostavat nimeä tarkentavan ilmaisuparin. Attribuutio voi ilmaista väriä, kokoa, materiaalia, alkuperää, lukumäärää tai muuta ominaisuutta.

Syntaktinen huomio on, että attribuutio liittyy nimen kanssa yhteen ja määritelmä muuttuu nominin järjestelmän mukaan. Adjektiivit, määrääjät ja numerit voivat toimia attribuutteina, ja ne voivat taivuttaa nimessä esiintyvän tapauksien, luvun ja suvun mukaan. Attribuution järjestys sanaryhmässä voi vaikuttaa merkitykseen ja sävyyn, esimerkiksi useamman attribuutin yhdistelmässä.

Esimerkkejä attribuutiosta suomen kielessä:

- punainen talo

- iso vanha talo

- sininen auto

- kolme kaunista kukkaa

- kolmen lapsen äiti

Attribuutiossa eroaa predikatiivisesta käytöstä: sanakaari “talo on punainen” käyttää adjektiivin predikatiivisessa asemassa lauseen predikaattina, kun taas “punainen talo” on NP:n sisäinen attribuutio, joka kuuluu nimeen eikä lauseeseen.

Kielitieteellinen merkitys ja variaatio. Suurimmassa osassa kieliä attribuutio on keskeinen tapa kertoa lisätietoa nimessä, mutta järjestys ja morfologinen taivutus voivat poiketa kielestä riippuen. Suomessa attribuutio on tyypillisesti prenominaalinen ja adjektiivit sekä muut määritteet taipuvat yhdessä nimen kanssa. Joissain kielissä samanlainen funktio voi esiintyä jälkimmäisessä paikassa tai yhdistää useita pisteitä monimutkaisemmissa rakennelmissä.