Asteikkopisteytyksillä

Asteikkopisteytyksillä tarkoitetaan tutkimusmenetelmää, jossa vastaajat antavat arviot asteikolla, jonka arvoja pidetään pisteinä. Yleisimpiä ovat viiden- tai seitsemänportaiset Likert-asteikot, joissa vastaukset voivat kertoa asenteesta, tyytyväisyydestä tai merkityksellisyydestä.

Usein useita yksittäisiä items-kappaleita (kysymyksiä) yhdistetään muodostaen summatun tai keskiarvopohjaisen mittarin. Tällainen monihiottinen mittari antaa kokonaispistemäärän, jota voidaan käyttää eritasoisen ilmiön arviointiin. Joissain tapauksissa negatiivisesti laaditut kysymykset käänteiskuoritetaan, jolloin suurempi piste maksaa enemmän sekä positiivisen että negatiivisen vastauksen vaikutuksen oikein.

Tilastollisessa suunnittelussa kyse on siitä, miten näitä pisteitä tulkitaan. Usein oletetaan, että mittari on vähintään mielletyn mittarin tasoinen (interval level), jolloin voidaan käyttää keskikertojen laskemista ja jotkin tilastolliset menetelmät. Itse asiassa useat tutkijat pitävät asteikkopisteytyksiä pääasiassa ordinalisina, mikä vaikuttaa siihen, millaisia analyysejä voidaan luotettavasti suorittaa. Tutkimuksissa arvioidaan mittarin reliabiliteetti ja validiteetti: sisäinen konsistenssi (esim. Cronbachin alfa), rakennelma- tai konstruktiivinen validiteetti sekä mahdolliset suunnanmuutokset.

Käyttöalueita ovat psykologia, koulutus ja markkinatutkimus, joissa mitataan asenteita, motivaatiota ja tyytyväisyyttä. Asteikkopisteytykset ovat helppokäyttöisiä ja tulkittavia, mutta niiden rajoitteet, kuten vastauksiin liittyvät biasit ja raja-arvojen vaikutus, on huomioitava analyysissä.