Assemblykieli

Assemblykieli, tai assembler-kieli, on alhainen ohjelmointikieli, joka heijastelee suoraan tietokoneen konekieltä. Jokainen käsky vastaa yksittäistä konekoodin operointia ja on suunniteltu tietylle prosessoriarkkitehtuurille. Assemblyn ohjelmissa käytetään mnemonikoita kuten MOV, ADD ja SUB sekä rekistereitä ja muistiosoituksia. Kääntäjä (assembler) muuntaa assemblykoodin konekoodiksi tai objektiksi, joita suoritin voi ajaa.

Assemblyn kieli on arkkitehtuuririippuvainen: jokaisella perheellä on oma käskyjoukko, muistinhallintatapansa ja syntaksinsa. Siksi sama käsky voi tarkoittaa eri asioita eri laitteistoilla. Esimerkiksi x86-, ARM- ja MIPS-arkkitehtuurit eroavat sekä käskymäärien että osoitusmenetelmien osalta. Koodia kirjoitetaan usein rekistereihin sekä pinoon ja muistiin kohdentamalla osoitteet.

Sovellukset tyypillisesti liittyvät järjestelmäohjelmointiin: laiteajurit, käynnistyslataajat, firmware ja suorituskykyä vaativat funktiot. Assemblya käytetään myös opetus- ja tutkimustarkoituksiin arkkitehtuurin ymmärtämiseksi sekä reverse engineeringissa.

Historia: assembly syntyi konekielen abstraktiosta ja varhaisista ohjelmointikielistä 1950–1960-luvuilla, kun ohjelmoijat halusivat helpottaa ja nopeuttaa ohjelmointia. Useat arkkitehtuuriperheet kehittyivät, ja nykypäivänä assemblya käytetään yhä ohjelmoinnissa, jossa tarvitaan tarkkaa kontrollia. Yleisimmät työkalut ovat NASM, GAS ja MASM.

Se tarjoaa suurta kontrollia ja mahdollistaa optimaalisen suorituskyvyn, mutta ohjelmointi on vähemmän siirrettävää ja vaativampaa kuin korkeakielinen ohjelmointi. Assembly-osaaminen edellyttää ymmärrystä laitteiston rakenteesta ja prosessorin ominaisuuksista.