Arvonlaskentamenetelmät

Arvonlaskentamenetelmät ovat joukko strategioita ja malleja, joita käytetään arvioimaan omaisuuden, yrityksen tai muun taloudellisen yksikön arvoa. Näitä menetelmiä käytetään monenlaisissa tilanteissa, kuten yrityskaupoissa, sijoituspäätöksissä, verotuksessa ja yritysjärjestelyissä. Tavoitteena on määrittää objektiivinen tai realistinen arvo, joka perustuu taloudellisiin tietoihin ja tulevaisuuden odotuksiin.

Yleisimpiä arvonlaskentamenetelmiä ovat tulevien kassavirtojen diskonttaaminen (Discounted Cash Flow, DCF), vertailukelpoisten yritysten arvostus (Comparable Company Analysis, CCA) ja historiallisten transaktioiden vertailu (Precedent Transaction Analysis, PTA). DCF-menetelmässä arvioidaan yrityksen tulevaisuudessa tuottamia kassavirtoja ja diskontataan ne nykyarvoon käyttäen sopivaa korkokantaa. CCA perustuu samankaltaisten pörssilistattujen yritysten arvostuskertoimien analysointiin, kun taas PTA tarkastelee vastaavien yritysten aiemmin toteutuneita kauppahintoja ja niihin liittyviä kertoimia.

Muita menetelmiä ovat muun muassa substanssiarvon laskenta, jossa yrityksen omaisuus arvostetaan nettoarvoon, sekä useat eri johdannaisten arvostukseen liittyvät mallit. Menetelmän valinta riippuu arvostettavasta kohteesta, käytettävissä olevasta tiedosta ja arvostuksen tarkoituksesta. Usein parhaan kuvan saamiseksi käytetään useampaa eri menetelmää ja niiden tuloksia verrataan keskenään. Arvonlaskentaan liittyy aina epävarmuutta, ja tuloksiin vaikuttavat useat oletukset.